Tänne kirjoittamisessa on taas ollut melkoinen tauko. En edes ruvennut lukemaan entisiä kirjoituksiani, sillä ei ole mitään järkeä sillata reilun kuukauden takaisia tunnelmia nykyisiin. Ei mitään ihmeitä ole tapahtunut paitsi se, että olen todella vakuuttunut pahan oloni ja alkoholin välisestä yhteydestä.

Terapeuttini on nyt muuntanut diagnoosiani. Minulla lienee yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Sen oireet ainakin pitkälle täsmäävät omieni kanssa, ja mikäli kyse tosiaan on siitä, olen onnellinen, sillä useissa tapauksissa tauti venyy ja mutkistuu kunnes johtaa täydeliseen työkyvyttömyyteen.

Työkykyni ei ole sentään täysin mennyt mutta tuntuu ilkeältä ajatella, että muista ihmisistä ei tunnu tältä. Isä kanssa juttelin puhelimessa enkä tiedä mitä siitä seuraa. Isän mielestä ongelmat on itseaiheutettuja tai jos eivät olekaan, ei menneitä pidä turhaan ruveta kaivelemaan.

Olen nyt hivenen krapulassa koska Tapaninpäivänä olin parin ystävän kanssa juomassa. Tarjosivat miltei koko illan, en tiedä miksi. Nyt huomaan että pitäisi jotain töitäkin tehdä mutta en vain saa aikaiseksi. Itsemurha kummittelee taas mielessä ja on tälläkin kertaa paljastunut katkeransuolaiseksi haluksi herättää lähimmäisissä edes jotain tunteita, ihan kuin ongelmani heidän vikaansa olisi. Minulla on tällainen tapa kai syytellä muita ja siinä sivussa suunnitella tuota äärimmäisintä koston muotoa. Hekumoin sillä, ei muuta.

Olisi niin ihanaa jos uusi vuosi toisi tullessaan lääkehoidon, kunnon terapiajakson (lääkäri suosittelee 3 vuotta minulle ja kuntoutustukea, hyvä kai) ja sen verran rahaa että voisi joskus jotain ostaakin. Pääsen ehkä tutun firmaan tavaroita pakkaamaan ja se on helpottanut paljon.

Tässä on muuten takana muutama viikko ilman alkoholia. Tai ainakin 11 päivää ennen näitä joulujuttuja. Silloin tuntui hyvältä, tulevaisuudessa oli vähän taas hohtoa ja mieli oli pirteä. Kai se on lopetettava tuo juominen kun kerran asiast kaatuvat muuten. Älkää ymmärtäkö väärin, jos minulla olisi paljon rahaa en edes unelmoisi lopettamisesta. Alkoholi toki tuottaa ahdistuneisuutta mutta ns. oikeista asioista. Jos olisi rahaa, en varmaan joutuisi murehtimaan ihan kaikesta jolloin krapulassakin tuntuisi hyvältä.

Ääh. Taas minä alan unelmoimaan jatkuvasta humalasta ja ties mistä seikkailuista. Pitäisi antaa olla kun ei sellainen ole ihmiselle mahdollista.