Tällaisena päivänä en viihdy mitenkään. Olen istunut nyt sisällä ja kierrellyt asuntoa ympäri, löytämättä mitään hyvää tekemistä. Töitä en nyt jaksa tehdä. Yritin kaivella kirjahyllystä jotain mutta vain tietosanakirja kiinnosti muutamaa minuuttia kauemmin. En tiedä miksi ne ovat niin antoisaa luettavaa mutta kai se johtuu minusta. Taisin jossain postauksessa mainita että alkoholin suurkuluttajat ovat yksipuolisia ihmisiä, persoonaltaan näköalattomia ja erittäin erittäin lyhytjännitteisiä. Tunnustan. Tiivis tietosanakirja on minulle parasta. Ilman kaljaa olisinko parempi, en tiedä.

Käteeni tarttui sitten lopulta ainoa kirja, jota nykyään jaksan lukea uudestaan ja uudestaan. Kysymys on Ari Turusen mainiosta teoksesta "Humalan Henki eli juomatapojen tarina". Tämä kirja on aivan mannaa itseensä uppoutuville alkoholi-ihmisille. Siinä kerrotaan juomisen historiasta, tavoista ja tarinoista innostavalla tavalla, tiiviillä, nätillä präntillä. En usko että kirjailija on tarkoittanut sitä kaltaisilleni mutta lukemani perusteella uskallan arvata hänen kyllä tuntevan alkoholin ilot ja riemut. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka kaipaavat ryyppykaverin korviketta ja viihdyttävää lukemista. Ei silti, on kirjassa paljon asiaakin.

Niin, tällaisena päivänä kun mikään ei suju, viihdytän itseäni harrastamalla kaikkea alkoholiin liittyvää. Saatan lojua sohvalla monta tuntia miettimässä miten järjestän seuraavan viikon juomiset tai mitä elokuvia pitää ehdottomasti katsoa kolpakko kädessä. Vaihtoehtoisesti saatan laskeskella alkoholijuomien prosentti/hinta arvioita, vaikka se muutaman kerran jälkeen onkin aika yksitoikkoista.

Minulle oluen juonti on, kuten jo tätä lukevat tietävät, portti toiseen maailmaan. Kelpo shamaanin tapaan en käy tätä matkaa tyhjin käsin edestakaisin vaan vien mukanani kysymyksiä, tuon tullessani vastauksia. Näyt, kokemukset ja seikkailut Helsingin kaduilla päiväkännien huuruissa tai elokuvien toljottaminen muutaman viinipullon avustuksella, on osa kokoelmaa, joka tekee minusta minun.

Alkoholi on osa persoonaani. Osa sitä tosipersoonaa, joka on lihassa kiinni vain tietoisuuden puitteissa ja vaikka ruumis hajoaa, rappeutuu ja lopulta kuolee, tuon persoonan elämä ja koettelemukset ovat se varsinainen keitos, jota kutsun elämäkseni. Näin olo taas on helpottunut ja taidan olla sen verran rento että saan päiväunet nukuttua. Päivän työt teen varmasti illalla!