Tällaisena päivänä en viihdy mitenkään. Olen istunut nyt sisällä ja
kierrellyt asuntoa ympäri, löytämättä mitään hyvää tekemistä. Töitä en
nyt jaksa tehdä. Yritin kaivella kirjahyllystä jotain mutta vain
tietosanakirja kiinnosti muutamaa minuuttia kauemmin. En tiedä miksi ne
ovat niin antoisaa luettavaa mutta kai se johtuu minusta. Taisin
jossain postauksessa mainita että alkoholin suurkuluttajat ovat
yksipuolisia ihmisiä, persoonaltaan näköalattomia ja erittäin erittäin
lyhytjännitteisiä. Tunnustan. Tiivis tietosanakirja on minulle parasta.
Ilman kaljaa olisinko parempi, en tiedä.
Käteeni tarttui sitten lopulta ainoa kirja, jota nykyään jaksan lukea
uudestaan ja uudestaan. Kysymys on Ari Turusen mainiosta teoksesta
"Humalan Henki eli juomatapojen tarina". Tämä kirja on aivan mannaa
itseensä uppoutuville alkoholi-ihmisille. Siinä kerrotaan juomisen
historiasta, tavoista ja tarinoista innostavalla tavalla, tiiviillä,
nätillä präntillä. En usko että kirjailija on tarkoittanut sitä
kaltaisilleni mutta lukemani perusteella uskallan arvata hänen kyllä
tuntevan alkoholin ilot ja riemut. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka
kaipaavat ryyppykaverin korviketta ja viihdyttävää lukemista. Ei silti,
on kirjassa paljon asiaakin.
Niin, tällaisena päivänä kun mikään ei suju, viihdytän itseäni
harrastamalla kaikkea alkoholiin liittyvää. Saatan lojua sohvalla monta
tuntia miettimässä miten järjestän seuraavan viikon juomiset tai mitä
elokuvia pitää ehdottomasti katsoa kolpakko kädessä. Vaihtoehtoisesti
saatan laskeskella alkoholijuomien prosentti/hinta arvioita, vaikka se
muutaman kerran jälkeen onkin aika yksitoikkoista.
Minulle oluen juonti on, kuten jo tätä lukevat tietävät, portti toiseen
maailmaan. Kelpo shamaanin tapaan en käy tätä matkaa tyhjin käsin
edestakaisin vaan vien mukanani kysymyksiä, tuon tullessani vastauksia.
Näyt, kokemukset ja seikkailut Helsingin kaduilla päiväkännien
huuruissa tai elokuvien toljottaminen muutaman viinipullon
avustuksella, on osa kokoelmaa, joka tekee minusta minun.
Alkoholi on osa persoonaani. Osa sitä tosipersoonaa, joka on lihassa
kiinni vain tietoisuuden puitteissa ja vaikka ruumis hajoaa, rappeutuu
ja lopulta kuolee, tuon persoonan elämä ja koettelemukset ovat se
varsinainen keitos, jota kutsun elämäkseni. Näin olo taas on
helpottunut ja taidan olla sen verran rento että saan päiväunet
nukuttua. Päivän työt teen varmasti illalla!
torstai, 28. syyskuu 2006
Kommentit