Rahaa ei ole eikä sitä myöskään tule. Puhelin menee huomenna kiinni, perintätoimisto vie osan naurettavan pienistä laskuista ulosottoon ja minulla ei ole edes vaatteita, joissa voisi esiintyä työhaastattelussa. En pääse parturiin kun ei ole rahaa. Ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä vaikeuksista, jos ei ole syntynyt hyvään elämään. Minä olen aivan yksin ongelmieni kanssa enkä minä tarvtisisi kuin muutaman viikon saada asiat kuntoon.

Enkä minä kai joisi niin paljoa, jos olisi töitä tai unelmia tai mitään. Nyt kuitenkin tuntuu että taakka nousi pilviin asti enkä minä jaksa sitä kantaa. Olen niin masentunut etten kykene enää kunnolla tekemään sitä vähäistä työtä, josta elantoa vähän saan. En kykene täyttämään lappuja ja hakemuksia. En välitä. En näytä miltään, olen näkymätön piste lihan ja kiven maailmassa.

Tietääkö kukaan että Suomessa nähdään nälkää? Suomessa ollaan epätoivoisia, yksinäisiä ja murheen murtamia; kuitenkin täällä rakastetaan elämää, pidetään siitä kynsin hampain kiinni vaikka sen villi olemus syö osan meistä elävältä. En minä tiedä mitä enää tehdä. Tappaisin itseni jos olisi jokin tuskaton keino mutta kai minä täällä mätänen ja yritän keittää perunaa.

Minä olen sentään maisterismies enkä saa edes varastomiehen töitä. Tietääkö kukaan, että Suomessa ei heikkoja kaivata?