Mitä hittoa. Mistä alkaisi?

Taukoa on ollut tämän blogin kanssa tahattoman paljon. Olen ajatellut etten enää jatka kirjoittamista ja suoraan sanoen takana on muutama aika raitis ja onnellinen kuukausi. Muutama. Sana jo sinänsä on masentava, vähättelevä - kuvaa tätä kaikkea taas hyvin.

Istun kotona krapulassa ja olo paranee juomalla lisää. Uskomattoman hauskaa on se, miten olen takertuunt raittiuteeni ja ajatellut, että en minä enää edes kykene juomaan sellaisia määriä. Näyttäisi siltä että melkein korillinen meni kaljaa, joten tölkit kun vie, alennus tuo kontrollin tunteen kassalla.

Ajattelin tehdä tästä salasanasuojatun blogin ja kirjoitella itselleni ja itsestäni. Sitten näin kommentin tammikuulta ja ajattelin, hitto, olkoot. Eipä se haittaa jos Ryyppykaverissa joskus joku muukin pyörähtää.

Tarina mitä ilmeisimmin siis jatkuu. Viime kuukausilta on paljonkin kerrottavaa, sitten kun on selvempi hetki, voisin latoa juttuja pöytään.

Nyt kumminkin: yksi iso kolmonen, kiitos!