Ikävä kyllä terapiassa ei edetä, sillä minulla ei ole raha hakeutua moiseen. Yritin olla juomatta, mutta tietysti asioita tarpeeksi pohtimalla tuttu tyhjänkumu herätti taas halun löytää elämään merkityksiä. Uskon taas vanhoihin totuuksiini, pääasiassa kuitenkin vain siihen, että alkoholilla pääsee toiseen ja parempaan maailmaan.

Tottumukseni ovat hieman muuttuneet. Viime viikon tosin istuin lempibaareissani pitkin päivää, yritin tehdä töitä (sovin tapaamisia, hahmottelin tekstejä) samalla kun kiihotin mieltäni nelostuoppien ryntäyksellä. En ole vieläkään päässyt laskuissani perille siitä, onko hieman kalliimman nelosen juominen sittenkään taloudellista? Pelkään ettei se ole, sillä jos laskee vähäisen alkoholiprosentin lisäyksen suhteessa kaikkien edellisten lisäprosenttien hintaan, kasvua ei mitenkään voi pitää otollisena.

Eivätkä ne edullisemmat promillet juuri auttaisi: minulla on tietty juomatapa, joka on lähes yhtä tärkeä kuin se paikallinen utopia, jonne kalja minut vie. Nyt pitäisi varmana olla enemmän huolissaan itsestään, mutten vain ole. Mietin vain sitä, että olen siirtynyt hyvin aikaiseen alkoholin käyttöön. Töiden takia joudun toisinaan nousemaan jopa kuudelta sängystä, mutta krapulasta selviän aamumyslin ja oluen turvin. Kahvia juon taas vähemmän ja yleensä se on merkki runsaammasta juomisesta.

Eilen mietin sunnuntaituskassani, pitäisikö siirtyä tuoremehuun ja kossuun. Houkuttaa lähinnä rahan takia mutta olen varsin varma että jo parin viikon jälkeen tuota kuuria, olisin aika pahassa jamassa. Kun en juuri riisin ja tonnikalan lisäksi käytä rahaa ruokaan, menee kroppa helposti jumiin. Pidätyskyky heijastaa elämänhallintaa yleisemminkin, olen huomannut.

Miksi minä juon? Miksen ole juomatta? Ovatko nämä kysymykset samaa juurta vai edustavatko ne vain näennäisesti samaa ilmiötä? Täytyisi varmasti olla huolissaan lähimmäisistä, jotka taas kärsivät (vaikkeivät sitä aivan vielä ole huomanneet). Tänään on ehkä kohtalainen päivä, töitäkin saan varmasti tehtyä ja asioita eteenpäin. Loppuviikosta ollaan varmasti jo ihan eri tilanteessa.

Olisi hauska taas löytää ryyppykaveri...