Olen aivan lopussa. Masennus, ongelmat ja rahattomuus tekevät minusta lopun. Olen syönyt nyt pelkkää perunaa ja makkaraa. En olisi halunnut ostaa valkoviiniä, kaikki rahat kun pitäisi säästää puhelinlaskuun ja perintätoimistoille. En kykene, en jaksa enkä viitsi enää ajatella mitään.

Töitä pitäisi tehdä. Pitäisi tehdä kaikkea mutta en kykene. Itsemurha tuntuu houkuttelevalta mutta ei minusta ole siihen, ainakaan vielä, enkä usko että koskaan. Toivon vain että elämä paranisi, että joskus saisin jonkun hyvän asian, että joskus joku tulisi ja sanoisi "älä väliätä, mä autan", mutta kukaan ei ikinä tule. Tässä maailmassa huonoon osaan joutuneena ei voi kuin yrittää esittää pienen ja mielikuvituksettoman roolin pois ja toivoa ettei kukaan naura kesken esityksen.

Minä en jaksa enää mutta tiedän, että huomena herään taas tähän helvettiin ja pidän elämästäni kiinni aivan kuin nyt olisi jo se viimeinen päivä.

Lopetan terapian, ei siitä ole apua.