Eilinen alkoi masentunein tunnelmin mutta oikeni Vanhalla. Olenkin vakuuttunut siitä että juominen on erittäin hyvää itseterapiaa. Heräsin tänään seitsemältä pirteänä ja mieli heleänä. Ikkunasta painoi kirpeä syystuuli ja pian keittiöstä levisi ulkoilman tuoksuun sekoittunut kahviaromi. Ihmettelin, miten masennus oli tiessään ja miten olin niin pirteä vaikka kävin nukkumaan melko myöhään.

Eilen illalla kävin kotona kääntymässä ja läksin sitten takaisin kaupungille. Bussissa juominen tuotti hieman hankaluuksia ja vaikka minulla oli vain yksi olutpullo, sai olla tarkkana että takapenkillä tunnelma kesti. Pääsin keskustaan ja suuntasin baariin, jonne olin sopinut tapaamisen. Poikkeuksellista siis, en ollut yksin. Ilta tuli aloiteltua sen verran aikaisin että jo kymmenen maissa olin Töölön Torigrillillä tutustumassa taas uusiin meheviin herkkuihin.Vein ruoat mukanani kotiin ja uppouduin herkuttelemaan vielä viimeisten oluitten kanssa.

En tiedä mitä sanoa, nyt tuntuu hyvältä vaikka en juo. Enkä usko että juon koko päivänä ja nyt saattaa jopa alkaa pitempi raittiuskausi. Tosin, välillä tänään itsemurha-ajatukset taas hiipivät mieleen mutta ne väistyivät pienellä töytäisyllä.