Juominen on muutakin kuin mekaanista kippaamista. Huomasin sen tänään kun epäilevin mielin kävelin kauppaan. Oli aika paha olo aamulla ja tuntuu että sisäelimissä (tuossa ainoassa kunnon moraalin lähteessä) tapahtuu ihmeitä. Join aika rankasta makeaa valkoviiniä edellisenä päivänä ja eilen ja nyt ei kaikki tunnu olevan kohdallaan.

Menin siis kauppaan epätietoisena siitä, pitäisikö suolissa murahtelevaa omatuntoa kuunnella. Seisoin kassajonossa tiirailemassa rahojani ja mäyräköiraan, jonka olin päättänyt ostaa. Jostain syystä Olvi herätti intohimoja, vaikka tulikin vähän Koffia kalliimmaksi. Ostin lisäksi HK Sinisen ja juustoa.

Joskus alkuaikojen juomisjaksoina vannoin maratooniruokavalion nimeen. Paljon hiilihydraatteja ja nestettä. Sittemmin olen huomannut, että itseasiassa mitä rasvaisempaa ruokaa syö, sitä paremmin jaksaa juoda. Merkillistä, mutta ei minulla ole sitä aikaa miettiä.

Juomisessa on pidettävä tarkkaa lukua siitä, että nautinto ja välttämättömyys pysyvät tasapainossa. Välttämättä on syötävä, joten ruoan täytyy olla juuri sopivaa: halpaa ja tehokasta. Edulliset ruoat ovat toki epäteveellisiä, enkä minä niitäkään kovin rutkasti syö. Kalja lihottaa ja lenkkimakkaran kanssa nautittuna voi odottaa pientä pyylevyyttä vuosien saatossa. Itse olen lihonnut ihmeen vähän, mutta mutama kilo kumminkin nuoruuden atleettisuuteen on laskettu lisää.

Alkoholiprosentin ja kaloreiden keskinäisen suhteen määrittää ensisijaisesti raha ja sitten toimivuus. Halpa valkoviini, peruna ja Lauantaimakkara muodostavat kesäisen reseptin, jolla pysyy pelissä mukana varsin pitkään. Oikein yhdistettynä ruoka ja alkoholi mahdollistavat pitkät ajat kaukana todellisuudesta. Ainoa todella huono puoli on sitten tämä ruumiin tuottama välttämättömyys, ja kroppa lakkaa toimimasta yllättävän helpolla.

Kuidut autavat mutten jaksa keitellä aina puuroa tai muuta. Helpompaa on syödä perunaa ja muussata tonnikalaa sekaan. Ei maksa juuri mitään, mutta toimii erinomaisesti energialähteenä. Etenkin, jos muusi on tarpeeksi rasvaista.

Ei ollut nyt tästä tarkoitus kirjoittaa, mutta tulipahan mieleen. Kohta yllätän taas itseni juomalla ensimmäisen pullon kuin varkain ja sitten katsotaan mihin tänä tappava viikonloppu vielä johtaa.