Viime kerta terapiassa oli antoisa. Minun on vaikea herätä aikaisin, joten taas istuin väsyneenä sinisessä nojatuolissa kertoilemassa elämästäni. Terapeuttini on mukava tyyppi, vaikka keskeyttää välillä ehkä liikaa ja kiirehtii minua puhumaan. En tiedä mikä viimekerrasta tekin niin ihmeellisen mutta hän sanoi pari asiaa, jotka avasivat uusia näkökulmia omaan elämääni.

Ensimmäinen on tietysti tämä juominen. Olen nyt päättänyt olla tarttumatta pulloon ja tätä lakkoa kestää ainakin siihen asti kun saan taas palkkion työstäni. Sitten en tiedä mitä tapahtuu. Pelottaa vähän että kaikki kuitenkin jatkuu normaalina, eli kulutan kuukaudelle varatut rahat muutamassa päivässä. Jos minulla on taipumusta kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, kuten ilmeisesti on, se pahenee selvästi humalassa.

Mahtaakohan tuo juomattomuuteni nyt johtua yksin terapiakerrasta? Tapahtuihan sitä ennen myös ikäviäkin. Paria päivää aikaisemmin olin taas tapani mukaan humalassa ja vaikka siihenkin jo liittyi pieni pilkahdus ajatusta, joka kehotti jättämään juomiset juomatta, join silti ja join rankasti. Tämä johti ikävään riitaan läheisten ihmisten kanssa, muistikatkokseen ja siihen, että olin taas repinyt ranteeseeni reikää, ilmeisen epätoivoisena ja ilmeisen teennäisesti kuolemaa yrittäen. En minä siihen kykene kännissä sen paremmin kuin selvinpäin. Tietysti se vähän pelotti seuraavana päivänä että olin myös laskenut lavuaarin täyteen vettä ja heiluin pistorasiaan kiinnitetyn hiustenkuivaajan kanssa peilityynen pinnan yllä. Siitä jos olisi kännisen ote livennyt ja juopon tuuri katkennut, eipä tässä kirjoiteltaisi. Arvet kädessä paranevat aikanaan ja vituttaa kyllä että siihenkin menee ihan tarpeeksi kauan.

Olen kyllästynyt örveltämään humalassa ja ne hohdokkaat hetket, joista täälläkin olen välillä uhkunut, ovat nykyään kovin harvassa. Yritän nyt sitten taas olla juomatta ja toivon että ankara masennus ei tule. Pitäisi kai yrittää käydä kävelemässä mutta ulkona on varsin julma keli. Muistan kun joskus nuorena läksin aina juoksulenkille sateessa ja pakkasessa, ihan vain kokemaan ihmeellistä voitonhurmaa vaikeissa olosuhteissa.

Nyt istun yksin hiljaisessa huoneessa ja katson miten tuuli viskelee keltaisia lehtipuita. Tahdon ajatella että sisälläni on tyyntä, vähän niin kuin meressä aaltojen alla on hyvä olla.