Pitäisi soittaa perintätoimistoon mutta en saa aikaiseksi. Sain juuri kuulla että projektista, jota työstän, ei vielä maksetakaan tässä kuussa palkkiota. Joudun odottamaan kuukauden ja ihmeitä on tiedossa, jos jotenkin tästä selviän.

Olen nyt köyhyyttäni jo toista päivää juomatta. Olo on ehkä parempi kuin normaalisti mutta masennus on raskas. Ostin kaupasta makkaraperunatarpeet huomattuani että kaapissa oli vielä puoli purkkia majoneesia ja ketsuppia, joten nyt lämmittelen uunia ja odottelen kiinnostavaa dokumenttia joka alkaa 13.40. Dokumentissa käsitellään kai WTC-iskuihin liittyviä salaliittoteorioita, joten aihe on hyvin kiinnostava.

Hyvä ruoka kuuluu mielestäni television äärelle. Oikeastaan, minun on vaikea pelkästään syödä ja tarvitsenkin aina jotain lukemista tai katsottavaa. Lapsena kaipasin Aku Ankkaa ruokapöytään mutta en saanut lukea, paitsi niinä harvoina päivinä kun olin yksin kotona. Nyt on onneksi tilanne parempi, paitsi että ei ole raha syödä.

Mietiskelin tässä taas ongelmiani. Elämä tuntuu kauhealta kestää ja täysin turhalta. Kun kävelen ulkona, valot ja kaikki tuntuvat vierailta, ihan kuin en edes kuuluisi tähän maailmana. Kiertelen kerrostaloja kuin sateliitti avaruudessa, kohtaloni on sammua kiertoradalle ja aikanaan syöksyä takaisin maan ilmakehään ja palaa. Maailma on niin ihana mutta minä en sinne pääse.

Tässä kotona ei ole mitään tekemistä päivisin kun olen yksin. Sain sovittua joitain työhön liittyviä palaverejä ja tein pientä työsuunnitelmaa ensi viikolle mutta muuten ei minulla ole kuin kiertää asuntoa, kurkistella kirjahyllyä ja katsella miten vuodenajat vaihtuvat. Tekee joskus mieli hypätä parvekkeelta alas mutta en saa ikinä asioita niin loppuun asti hoidetuiksi, etten pelkäisi jonkun keskeneräisyyden pälkähtävän päähän juuri ennen rysäystä. Ja pitäisi uskaltaa hypätä pää edeltä että varmasti tepsisi. Jalat edellä jos iskeytyisin, pelkona olisi herätä selkäranka vääntyneenä ja puoli kroppaa palasina jostain "osastolta", missä ei ole viinaa eikä hyvää ruokaa.

Pääsen vain sinne omaan maailmaani mutta nyt rahallisesti estyneenä en edes sinne. Toivottavasti dokumentti on hyvä ja toivottavasti Kokin Parhaat ranskalaiset on hyviä. En muista milloin olisin kyseistä merkkiä kokeillut, joten toivon tosiaan parasta.