Tuo lauselma on peräisin jostain aivosopukasta ja laitoisen sen otsikoksi kun en taida muuten siitä eroon päästä. Nyt on tosiaan torstai ja ensimmäinen päivä ilman alkoholia taas. En ole pettynyt itseeni sillä tiesin että näin siinä käy.

Kaikki alkoi terapiassa tiistaina. Istuin jo tutuksi tulleeseen penkkiin ja ulos vilkuillen kertoilin elämästäni. Terapeutti kuulosteli välillillä ihan huolestuneenakin. Minusta terapeutin huolestuneet äänähdykset todistavat, etten ole vaan haaskaamassa hänen aikaansa. Jatkoin juttua kunnes ajatukseni poikkesi jonnekin ja jäin mietteihini. Terapeutti oli hänkin hetken hiljaa mutta kysyi sitten, että mitä tiesin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. En yhtään mitään, joten puhuimme lisää.

Hän kertoi että se on trendikäs diagnoosi ja hän itse suhtautuu aina vähän varovasti epäilyyn kyseisestä vaivasta. Olin samaa mieltä, että niin oli viisasta ja hetken kulutta hän ei enää ollutkaan varma päätelmistään. Terapeutti kirjoitteli jotain ja jatkoi sitten innokkaammin. Hän vähän harvinaisemmasta saman ryhmän häiriöstä, jossa potilas on sekä masentunut että maaninen yhtä aikaa. Minä sanoin että tuo on kyllä jo tieteenalan omaa selittelyä mutta vakavasti hän tuntui sitä harkitsevan.

Ja olen taipuvainen ajattelemaan samoin. Terapeutti heitti sitten pitkähkön keskustelumme päätteeksi yllätyksettömästi, etten saisi juoda juuri lainkaan. Sanoin, että yritän välttää. Hän tuijotti minua ja minä menin mietteliääksi. Totta puhuen olin vastannut aika automaattisesti. "Siis, en saa juoda lainkaan", kysyin häneltä sillä aikaisemmin kohtuukäyttö (kuten sitä normaali-ihmisillä esiintyy) olisi sallittua mutta nyt, jos poden kaksisuuntaista mielialahäiriötä, pienikin alkoholimäärä saattoi auttaa sen laukeamisessa.

Minun piti tehdä töitä sinä päivänä ja edessä oli paljon palavereja. Tiedän että kaikki soimaavat minua seuraavasta tempusta, mutta ajattelin että maanisena hommat hoituisivat paremmin.

Tsiu - "nelos tuoppi" - olkaa hyvä.

Istuin keskustan ravintolassa ja odotin ensimmäistä aaltoa. Se tulikin aika pian. Kipinä ja toinen syttyi. Olin puhelimessa. Tavoittelin korkeaa virkamiestä. Soitin puhelintiedusteluun ja päivävuorolainen alkoi jo tuntea minut Herra N:nnä. Tilasin pääkonttorien yhteystietoja, tiedustelin vointia. Kiitos paljon, hyvää jatkoa. Tsiu (kuvaan tällä sitä singahdusta, jolla saavun baaritiskille) - "samanlainen" - olkaa hyvä.

Mietin, ei tuo terapia hukkaan mene ja jatkoin juomista palaverien välissä ja lopulta istuin Töölössä, edessäni valmis suunnitelma projektista ja tekstiä kosolti. Aloin olla jo aika humalassa, joten lopetin työnteon ja keskityin kuuntelemaan musiikkia, haaveilemaan, autuaana, poissa... maanisena.

En tiedä mitä ajatella diagnoosistani. Seuraava päivä jatkoi samanlaisena paitsi että masennus vei työkyvyn. Juominen ei myöskään tuottanut enää tehoja vaan väsyin entisestäni, kuukahdin henkisesti ja aloin taas hyvin tuntemani raunioelämän.

"nelonen" - selvä.

Nyt olen ollut päivän juomatta mutta eilen hankkimani valkoviinipuollo kummittelee laukussa. Olen pahasti väsynyt aikaisen aamun ja työsressin takia mutta tänään on sähköposti-, ja kirjoituspäivä, joten saatan napsasta siitä hörpyn.... ja tuskin se siihen jää. Matka alkaa taas kun olo vähän tästä kohentuu.

huoh...