Heräsin aamuyöllä ahdistukseen. Valvoin aika kauan ja muistan katsoneeni kelloa joskus vähän ennen viittä, samalla kun kävin vessassa. Sitten käperryin oikein syvälle ja kauas peittojeni alle, ja nukuin pari tuntia ihan hyvin.

En käsitä eilistä niin kuin en yleensäkään käsitä elämääni. Miksi minä juon esimerkiksi kaikki rahani? Jos kykenisin olemaan juomatta, enkä suoranaisesti kaipaisi sitä, voisi vaikka maksella laskut ajallaan ja ostaa jotain järkevää ruokaa. Eilinen on tyyppiesimerkki siitä miten ei pidä elää. Heräsin eilen lievästi krapulaisena ja aamukahvien jälkeen suuntasin suorinta tietä kauppaan ja alkoon. Mukaan tarttui tukevasti olutta ja valkoviiniä.

Sitten taas rokattiin pitkin taloa, tunnettiin.

Tämä blogi on alkanut muodostua entistä tärkeämmäksi itselleni. Jotenkin tänne kirjoitetut jutut jäävät joskus mieleen elämään ja tuntuisi sieltä joskus vaikuttavan arkiseen aherrukseen (lue: ryyppäämiseen). Olen ainakin kyennyt sanomaan itselleni - ja parille kaverille - suoraan että juuh, kyllä minulla on alkoholiongelma. Ongelmana se on kaksinkertainen sillä en varsinaisesti koe että haluan selviytyä.

Pitäisi nyt joku päivä käydä siellä laboratoriossa antamassa verinäyte. Maksa-arvot kun pitää kuulemma tarkistaa ja muutenkin. Luulen, että siinä testissä näkyy myös veren alkoholi, joten juomatta pitäisi yksi päivä olla. En usko että siellä YTHS:llä ravaa kovin paljon kaltaistani väkeä, enkä halua herättää huomiota.

En samalla tavalla kuin tuossa lähikaupassa ja Alkossa: tuntevat jo kaukaa että sieltä se juoppo tulee. Ihmettelevät välillä kun olen tyylikkäästi puettu ja siis menossa palaveriin. Normaalisti vetelen siinä mitä on, eikä minulla ole mitään järkeviä vaatteita tuota yhtä työkuosia lukuun ottamatta.

Nyt saa nähdä mitä tästä päivästä tulee. Töitä on kauheasti, huomena aikainen herätys ja mieli halajaa viiniä. Ei tästä ehkä tule mitään... taaskaan.