Katselin itseäni aika kauan. Oksentaminen ja kyökkiminen, valvominen ja juominen jättää kaamean naamion ihmiseen. Tukka on sekaisin eikä sitä saa edes oiottua ennen kuin käy suihkussa. Lopetin juomisen eilen ja nyt se kyllä tuntuu. Pitäisi kerätä voimia että menisin sinne suihkuun, makaisin vaikka kylppärin lattialla ja antaisin lämpimän veden huuhtoa kaiken tämän pahan, paksun ja väsyneen kramppaamisen pois.

Niin, terapeutin ohjeita edelleen vastustaen jatkan juomista. Rahaakin on taas jostain ilmestynyt ja seuraavaan projektiin on sen verran aikaa etten tiedä mitä itseni kanssa tekisin. Siispä, pakkaan kapsäkin päässäni ja oikaisen Hurmalaan (paikka, jossa elän humalaisena).

Eipä silti, ei minulla muutenkaan ole mitään tekemistä. Tänään tulee sentään Teini-ikäiset Mutantti Ninja Kilpikonnat -piirretty televisiosta, joten siitä saa vähän viboja. Taidan ostaan tänään viiniä, oikein makeaa, jonka jätän lämpimään niin että sen makeus aivan valuu kielellä.

Herääkin taas joukko kysymyksiä, muun muassa se miksi pidän tätä blogia? Onko joku osa minua, joka tahtoo parantua ja aloittaa hyvän elämän? Ei siltä tunnu ja monta kertaa hyvän elämän aloittaminen vääntäytyy tarkoitukseksi aloitta jotain alusta ja se tuntuu ahdistavalta. Tai ehkä tämä blogi palvelee pimeää puoltani, sitä, jolle haluan antaa ohjat käsiin ja katsoa mitä käy? Kenties on mahdollista että tämä on kriittinen mieleni, joka täällä paasaa ja käyttää hyperbolista tarinaani jonkun yhteiskunnallisen epäkohdan alleviivaamiseen.

En tiedä, tiedän nyt vain sen että pois täältä maailmasta haluan, jos en ikuisesti Hurmalaan, ehkä sitten sinne Tuonelaan. Katsotaan mitä tänään sillä saralla käy, viilsin eilen vähän rannettani, ihan vain kokemuksena ja totesin että jos haluan vuotaa, tarvitsen ison piikin. En pysty viiltämään mutta iskentä oikeaan kohtaan avaa varmasti hyvän vuodon. Ehdin ehkä katsoa jonkun hyvän leffankin siinä lopuksi, se olisi kiva ajatus... Nooh, en minä nyt sellaista. Taidan marssia Alkoon suihkun jälkeen.