Olen juonut perjantaista asti. Kaikki alkoi taas siitä kun istuttiin kaverin kämpillä pelaamassa tietokonetta ja hörppimässä kaljaa. Karkeasti laskettuna, minä join häneen verrattuna aivan sikamaisesti enkä kuitenkaan ollut vielä tolkuttomassa kunnossa. Jatkoin lauantaina ja sitten nyt vielä sunnuntaina.

En minä tiedä edes miksi tänne rupesin kirjoittamaan. Tiedän että ahdistus on nyt poissa tämän olustelun takia mutta tiedän että se palaa viimeistään aamulla taas. Enkä minä huomena taas voi juoda, koska on tehtävä töitä. Katala kierre.

Ainoa vähän erikoisempi tapahtuma on viimeyöltä. Unesta. Makasin koko yön syvässä horroksessa, ja minun oli kokoajan hyvä olla. En tiedä lainkaan mistä moinen mutta yleensä nukun kevyesti ja herään jollain tapaa pahaan oloon. Nyt heräsin aivan kuin olisin tehnyt jotain todella hyvää ja tuntenut siitä onnea. Tuo sama olo jatkuu yhä ja jotenkin epäilen sen liittyvän johonkin alkoholin tuomiin muutoksiin elimistössä. Petollista se varmaan on mutta en minä välitä.

Lopettamisongelmani myös monimutkaistuu tällaisten mietelmien ja kokemusten myötä. Huomaan vihaavani raittiita ihmisiä, kenties vähän vähemmän kuin niitä, jotka juovat kohtuudella. Huomaan että identiteettini katoaa, jos lakkaan juomisen ja huomaan että mieleni kohoaa pilviin jos juon. Olen luopunut elämänhalusta, eikä tämä ole sellainen Kaurismäkimäinen luovuttamiskokemus (sikäli kuin ymmärrän) vaan ihkaoikea tunne siitä, etten minä valitsisi elämää vaikka se miten olisi kunnossa ja kaikki hyvin.

Minä en usko Jumalaan enkä kohtaloon mutta tässä on jokin määräävä laki toiminnassa, joka pakottaa, painaa ja ajaa miestä loppua päin.

Toivottavasti ennätän huomena kirjoittaa, olisi kiva vähän kertoilla asioita ja ainakin nyt selvitellä pään tilaa taas.