En vain pääse enää pakoon ajatusta, että jotain muutakin pitäisi tehdä kuin vain juoda. Nyt on eräs elämäni väsyttävimmistä krapuloista, ja olo on niin henkisesti kuin fyysisestikin kamala. Mikähän siinä on niin vaikeaa olla juomatta? Eihän alkoholi ole enää vuosiin antanut minulle oikeastaan ollenkaan hyviä hetkiä. En minä saavuta mitään juomalla, paitsi sen, että olo vähän paranee hetkeksi. Enkä ole niin varma siitäkään enää.

Joskus juominen oli edes vähän siistiä. Nykyisin alan oireilla jo rapajuopon tavoin, tukka sekaisin, parta pitkänä ja iänikuisesti samat rikkinäiset housut jalassa. Mutta juoda pitää, kuin viimeistä päivää. Eilen seurasin miten käteni kaatoi kaljaa kurkusta alas, ja ihmettelin miksi en enää voi lopettaa ja jättää juomatta. Joku vuosi sitten kykenin kesken kaiken vaikka kaatamaan oluet lavuaarista alas, mutta nykyisin sekä järkeni että tunteeni ovat kääntyneet minua vastaan. En halua lopettaa ja ajatuksieni tappava logiikka perustelee miksi.

Ajattelen kesäreissua. Jospa pääsisi johonkin jotenkin matkailemaan ihan yksin. Olisi kiva eksyä Suomeen vähäksi aikaa ja katsoa mitä löytyy. Sitä pitää alkaa nyt suunnittelemaan. Odotan myös sitä asiantuntijoiden ennustamaa ihmettä, että monet rankastikin ryyppäävät ihmiset raitistuvat itsestään. Ehkäpä. Kun mikään ei tepsi, pitää vain odottaa. Siinäpä on sellainen sananlasku että ihan puistattaa.

Tänään ei kumminkaan ole viisas olo. Odotan taas epätoivoisesti, että joku tulisi ja ottaisi syliin. Tarvitsen ihmisen, joka istuttaa minut tuoliin ja alkaa kertomaan mitä sitten tehdään. Tämä joku auttaisi minua laittamaan elämäni kuntoon, antaisi vähän rahaa että pärjään omille palkoilleni. Voitaisiin jutella ja pitää hauskaa tämän ihmisen kanssa. Ennen kaikkea, tämä tukihenkilöni olisi joku, keneen voi nojata, joku joka auttaa mäessä.

Tuota auttajaa odotellessa tulee väkisinkin mieleen, että rahan puute on aika iso osa maailman ongelmia. Olen aika varma että juomiseni saattaisi pysyä hallinnassa jos olisi onnellinen. Onnelliseksi tullaan yhdellä tavalla: löytämällä paikkansa maailmasta. Tämä ei ikävä kyllä ole mikään zeniläinen toteamus, vaan puhtaasti raha-asia. Oman paikan kun joutuu tavalla tai toisella ostamaan. Pitää nähdä ja näkyä, ja se maksaa. Sitten kun oma elämä on näin saatu taipumaan kulutuksen kehään, voi olla että onnikin muodostuu kokonaisuudesta.